Takkutukka

Niinkuin jo kirjoittelinkin kovin kauaa en hiusteni kiillosta ja sileydestä nautiskellutkaan.

Lakkasin tosiaan harjaamasta hiuksiani, koska juuri se kiilto ja sileys ärsytti minua suuresti. Hiukseni vain roikkuivat päässä suorana alaspäin. Lötköt, kiiltävät, sileät, ei minkään näköiset, eikä - muotoiset... Juuri sellaiset monen unelmoimat "JenniferAnistonTukkaJumalatar" -hiukset. Yh, ei minun juttuni.

Vasta pari vahinkovauvaa

Hiukseni tottakai hieman pörröttyivät, kun vain (vesi)pesin niitä, enkä harjannut ollenkaan. Ja noin viikko sitten tosiaan sain puoli vahingossa aikaiseksi pari "vauvaa", eli rastan alkua.
Takkutukkahan minulla on ollut ennenkin. Vuonna 2001 ensimmäisen kerran ja sitten 2005 uusi yritys. Nyt kun olen tutustunut Maijuun ja siinä sivussa hänen rastojaan väistämättäkin katsellut, heräsi oma pieni takkupeikko sisälläni uudelleen. Sitä en lainkaan kiistä, etteikö ympäristön myötävaikutuksella olisi vaikutusta ihmisten -minunkin- haluamisiin, mutta en minä rastoja halua siksi, että Maijullakin on. Hän vain nosti pintaan sen, minkä olin jo ehtinyt itseltäni kätkeä. :)

Rastat houkuttaa minua pääasiassa siksi, etten -kuten jo tuli sanottua- pidä liukkaista, sileistä ja täysin päätä myöten valuvista hiuksistani, koska ne eivät ole minkään näköiset.
Kihartaa en näitä jaksa kaiken aikaa, eikä se tee hiuksille hyvääkään. ***
Muulla tavalla pörröttäminen, tai edes se harjaamattomuus ei tuo pitkäaikaista iloa omiin hiuksiini, koska nämä liukkaudessaan suoristuvat äkkiä. Rastoilla saa siis lättänään tukkaan näköä ja volyymia.

*** En tarkoita, että rastat tekisivät hyvää hiuksille. Rastojen on tarkoituskin olla rastat ja sileiden hiusten olisi tarkoitus olla sileät, mutta sitä ne eivät ole jos ne kihartimella ja muilla lämpövempeleillä pilaa.

Tilanne nyt.
Myös parit Hama-helmet ja muutamat muutkin ovat löytäneet tiensä päähäni.
Toisin sanoen, niin kuin Even kanssa asia ilmaistiin, pää on vedetty täyteen kamaa. :D

Rastat houkuttavat myös minimalistia sisälläni, koska voin hyvin mielin myydä ja lahjoittaa kihartimen, monitoimikiharrinvempeleen, suurimman osan harjoista, kammoista ja hiuskoristeista pois. Vähemmän on enemmän, eli onnellisuus lisääntyy kun tavara vähenee. Maiju kirjoittikin muuten todella hyvin blogissaan tavarasta ja sen "omistamisesta". Kannattaa käydä lukaisemassa ja tutustua blogiin muutenkin. Hmmm... olenkohan kehoittanut jo aiemminkin!? No, kertaus on opintojen äiti.

Nyt jatkossa aion pitäytyä no poo linjalla pääosin, mutta ainakin nyt alussa joudun varmasti pesemään jonkin verran hiuksiani mäntysuovalla, jotta ne alkavat rastoittua kunnolla. Liukas hiuslaatu kun ei ole kaikkein helpoiten takkuuntuvaa laatua. Onneksi hiuksissani on pohjalla alkuvuoden blondailukierre, joten kunto ei ole paras mahdollinen. Huomattavasti suurempi todennäköisyys siis saada nämä rastoittumaan. :)

No poo (no shampoo) = shampooton elämä

No niin, eli eilen lupasin kirjoitella helmikuussa alkaneesta hiusvillityksestä ja eilen päähäni saamastani uusimmasta hiusideasta.

Kysymys on siis helmikuussa aloittamastani no poo kokeilusta, eli elämästä ilman shampoota.

 Kysyt kuitenkin ensimmäisenä MIKSI?

- En altistu kemikaaleille
- Tuotan vähemmän roskaa
- Kylpyhuoneessa on vähemmän purkkeja
- Päänahka ja hiukset saavat toimia niin kuin niiden kuuluukin
- Takuuvarmasti eläinkokeetonta

Siinäpä viisi varsin varteenotettavaa pointtia.

En halunnut kuitenkaan raportoida tästä asiasta aikaisemmin, ennen kuin kokeilua olisi tarpeeksi takana, että voin sanoa asiasta juuta taikka jaata. Sen voin kertoa heti alkuun, että no poo linjalla olen edelleen. Ja pysyn!

Aloitin shampoottoman kokeilun käyttämällä ruokasoodaa ja omenaviinietikkaa.
Niillä siis avitetaan prosessi alkuun, eikä niitä ole tarkoitus käyttää jatkuvasti tai edes kovin pitkään. Sooda-etikkapesu on siis välivaihe kohti pelkkää vesipesua.
Sooda kuivattaa päänahkaa sen verran, etten sen käyttöä suosittele kuin kerran viikossa maksimissaan kahden kuukauden ajan. Vesipesuja voi tehdä vaikka joka päivä ja suosittelenkin aloittamaan niillä jo heti alussa. Sooda-etikkapesun voi tehdä silloin kun hiukset tuntuvat liian rasvaisilta. Mutta tämä on minun suositus. Toisten iho kestää soodaa paremmin kuin toisten.

Hiuksia shampoolla pestessä hiuksista poistuu lian mukana myös sen luonnollinen rasva, jolloin rasvan eritys kiihtyy ja hiukset "rasvoittuu". Kutsun sitä paniikkirasvaksi. Kun pesee hiuksiaan vain vedellä, päänahan tila rauhoittuu ja vakiintuu, jolloin tätä paniikkirasvaa ei enää kehity. Aluksi toki niin tapahtuu ja juuri siihen ruokasooda toimiikin apuna, mutta vähitellen päänahka palautuu luonnontilaan ja liiallinen rasvoittuminen vähenee huomattavasti.

EDIT: Kuten Maiju kommentoikin tähän postaukseen, on tosiaan hiusten harjaaminen yksi no poo menetelmän perusajatus. Sen olin tyystin unohtanut mainita.
Eli hiuksia harjataan usein, jotta rasva levittyy tasaisesti hiusten pituuksiin. Ja tämä rasvaisuus ei siis ole sellaista rasvaisen rasvaista paniikkirasvaa, vaan vahamaisempaa rasvaa, joka tekee hiuksista paksummat ja kiiltävät. Jos tämä kuulostaa sinusta ällöttävältä, niin mietipä sitä, että shampoossa tämän saman saa aikaan silikoni, eikö se kuulosta ällöttävältä ja luonnottomalta? :)
Paras harja tähän(kin) tarkoitukseen on luonnonharja. :EDIT

Entinen Jenny oli sitä koulukuntaa, joka tuntee itsensä puhtaaksi vasta kun iho ja hiukset "natisee" puhtauttaan, joten shampoon jättäminen pois oli iso juttu ja käytinkin soodaa liikaa. Tein sooda-etikkapesun pari kertaa viikossa yhteensä reilun kahden kuukauden ajan. Päänahkani alkoi kutistakin loppuvaiheessa kuivuuden takia sen verran, että lopulta uskaltauduin jättämään soodat ja etikat keittiön kaappiin toukokuun alussa. Eikä ole kaduttanut.

Lyhykäisyydessään soodalla ja etikalla peseminen tapahtui itselläni näin:

Pesu
Mukillinen (n. 3dl) vettä
1 tl ruokasoodaa

Kaadetaan hiuksiin ja hierotaan päähän. Annetaan vaikuttaa sen aikaa kun tehdään etikkaseos.
Huuhdellaan hiukset huolellisesti vedellä.

Etikkahuuhtelu
Mukillinen (n. 3dl) vettä
loraus omenaviinietikkaa

Kaadetaan hiuksiin ja annetaan hetki vaikuttaa.
Huuhdellaan hiukset huolellisesti vedellä.

Tästä jäi hiukset hassun olkimaisiksi tai voisi jopa kuvailla paperisen tuntuisiksi. Tuntu katosi kuitenkin hiusten kuivuttua ja kun ne harjasi.

Tammikuussa, kun vielä shampoota käytin, näyttivät hiukseni tältä. Ovat blondailujen jäljiltä kuivat ja aika huonokuntoiset, vaikka se ei yllätyksekseni tulekaan kuvasta edes niin selkeästi esille. Johtuen ehkä siitä, että hiuslaatuni on ylipäätään todella liukas ja sileä. No, puhtausastetta tässä nyt olikin tarkoitus tarkastella.

Tämä kuva on otettu helmikuussa, kun olin jo jättänyt shampoot ja hoitoaineet kokonaan pois käyttäen niiden tilalla sooda-etikkapesua.
Yritin valita kuvan, jossa värisävy olisi mahdollisimman sama, jotta eron - tai sen, ettei eroa oikeastaan ole - näkee paremmin. Tässä helmikuun kuvassa hiukset hieman pörrömmässä, mutta eipä noista omasta mielestäni aikanakaan huomaa, että ne mitenkään erityisesti rasvaisemmat olisivat. Vai mitä mieltä olet?

Tämä kuva on toukokuulta, jolloin olin jättänyt soodan ja etikankin pois.
Välissä toki oli hiustenvärjäys (3.5), eli sen verran tököttejä on päähän laitettu.
Tässä vaiheessa on menty muuten siis jo aivan vesipesulinjalla ja hiukseni ovat voineet loistavasti.

Onhan näihin toki ollut totuttelemista, kun tosiaan ennen saatoin pestä shampoolla hiukset kahteen kertaan (siis yhdellä suihkukäynnillä) jos ne eivät mielestäni tuntuneet tarpeeksi puhtailta. Näissä on kuitenkin pinnassa sellainen luonnollinen rasva. Rasva ei siis ole sellaista paniikkirasvaa, joka on ällöttävän lihmaista, vaan hiuksen pinta on vahamaisempi, joka tekee siitä myös luonnollisesti paksumman ja kiiltävämmän. Luonnontila siis. Tykkään!

Sitten se eilen puolivahingossa ilmaantunut hiuksiin liittyvä asia on luomurastat.
En ole harjannut hiuksiani noin viikkoon, koska ne ovat mielestäni liiankin sileät. Eilen huomasin näpeltäväni hiuksiani ajatuksissani Even kanssa jutellessani ja huomasin niiden alkavan muotoutua siitä kohtaa tiiviimmäksi takuksi. Mieleeni palasi entiset takkutukka-aikani ja pieni ajatus luomurastoista alkoi itää päässäni. Katsotaan nyt miten käy... ;)

Hiusskaalaa elämän varrelta

Tämä hiusasia on nyt selvästi minulle joku juttu, kun en osaa antaa vieläkään olla. :D Eli vielä vellotaan hieman menneessä, vaikka olen alkanut kyllä katsella kohti tulevaa hiusteni suhteen alunperin jo helmikuussa ja viimeisimmän villityksen kehitin itselleni tänään. Niistä lisää huomenna! (Se oli lupaus.)

Sitten asiaan. Ensiksi pitää sanoa, että harmi kun koneella ei ole kuvia kovinkaan monen vuoden takaa, eikä niitä löydy pahemmin kansioistakaan skannattaviksi. Esimerkiksi vuoden 2001 rastatakuista ei ole kuvia lainkaan. :o
Mutta tässä kuitenkin jonkinlainen kuvakooste hiuksistani vuosien varrella. 2005 löytyy hieman takukkaampaakin tukkaa, vaikka eivät nyt ihan rastoista mene tuon kuvan esitykset hyvällä tahdollakaan. :D
Ei kovin radikaaleja muutoksia loppujen lopuksi ole matkanvarrella ollut. Tai miten sen nyt ottaa. :)

Minä ja iskä ♥
198jotain, ehkä 5

Helmikuu 2003

Elokuu 2004

 Elokuu 2005

Kesäkuu 2006
Hyi, hirveää nähdä nykyään kuva missä juon kaljaa! :D

Elokuu 2006

Huhtikuu 2007

Kesäkuu 2007

Kesäkuu 2008

Syyskuu 2010

Heinäkuu 2011

Syyskuu 2012

Lokakuu 2012

Tammikuu 2013

Tammikuu 2013

Helmikuu 2013

Maaliskuu 2013

Toukokuu 2013

Kesäkuu 2013

Itsetuntokuori vs. luomukauneus

Olen vuosikaudet uskotellut itselleni, että itsetuntoni on kunnossa, mutta todellisuudessa se on ollut kaikkea muuta. Olen myös kuullut ihmisiltä heidän pitävän itsetuntoani hyvänä, kun olen "uskaltanut" näyttää erilaiselta; leikannut piilokaljut, värjännyt hiukset pinkiksi, käyttänyt kirkkaanpunaista huulipunaa aamusta iltaan, pukeutunut tavallisista poikkeaviin vaatteisiin ym.

Luulin pitkään tosissani itsekin, että itsetuntoni on hyvä, mutta kuten nyt viimeisen vuoden sisään muutenkin monessa asiassa, olen huomannut olleeni väärässä.

Tälläisena täydellisyydentavoittelijana, joka itsekin olen vuosikaudet ollut - ja joissain asioissa olen edelleen, valitettavasti - on todella uutta hyväksyä oma epätäydellisyytensä. On itseasiassa todella vapauttavaa ja voimaannuttavaakin tuulettaa vanhoja käsityksiään ja uskomuksiaan. Nauraa itselleen, kuinka sinisilmäinen sitä onkaan ollut ja saada uusia ajattelumalleja vanhojen tilalle.

Pin up look vetoaa minuun edelleen todella vahvasti, mutta tarvitseeko minun itseni näyttää siltä!? Ei. Sen sijaan voin katsella kauniita pin up tyylisiä kuvia ja näyttää itse siltä kuin hyvältä tuntuu. Jos jokin päivä tuntuu hyvältä vetää pin up look päälle, niin sitten vedän, mutta ei sen pidä olla mikään itseisarvo.

Omassa mielessään vallitsevat tietynlaiset kauneuskäsitteet. Niin jokaisella ihmisellä. Se mikä toisen mielestä on äärimmäisen kaunista, on jonkun toisen mielestä vastenmielisintä mitä hän tietää. Siksikin olisi mahdotonta olla yleisestiottaen "kaunis", kun kaikkien mieltymykset eivät vain kohtaa. Eikä tosin omaa ulkonäköään pitäisikään kenenkään muokata ja "parannella" ketään muuta miellyttääkseen. Jos itse tykkää meikata ja pitää silloin enemmän peilikuvastaan, niin antaa palaa vaan! Mutta jos mielessä on vain muiden ihmisten hyväksyntä, niin ne ajatukset pitäisi heittää romukoppaan samantien!

Itse kuuluin ennen vahvasti siihen ihmisryhmään, joka meikkaa omaksi ilokseen. Lähikauppaa pidemmälle en liikkunut ilman meikkiä. Nyt jälkikäteen ajateltuna mukana oli myös hieman huolta siitä, että ne muut pitäisivät minua tylsänä ja outona, jos en meikkaisi. Nyt olen oivaltanut myös sen, että moni niistä muista piti minua varmasti vähintään yhtä outona, kun kuljin punaisessa huulipunassa ja näyttävissä irtoripsissä aamusta iltaan hiukset kiharrettuna tai muuten laitettuna.

Kun aloin tulla tietoisemmaksi tulevasta uudesta minusta, olin kauhuissani. Kuten ehkä muistatte, pohdin ja tuskailin hiusten omaan luonnolliseen väriin värjäämisen suhteen pitkän aikaa. Minua pelotti. Luulin silloin, että minua pelottaa muuttuva ulkonäköni itseni takia, että mitä mieltä minä olen uudesta lookista, mutta kyllähän se pelko taisi tulla ulkopuolelta. Minua pelotti, mitä ne muut ovat mieltä. Enää en välitä. Olen vapautunut niiden ajatusten suhteen täysin.
Yllä olevassa kuvassa hiukseni ovat värjätty juuri edellisenä päivänä ja olen siis ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoilla luonnollisen värisissä hiuksissani. Eikä kukaan katsonut kummasti. ;)
Meikkiä on vielä irtoripsineen päivineen jonkin verran, mutta huulipunan olin jo jättänyt pois. Kuva siis toukokuun alusta Kierrätystehtaalta.

Tässäpä minä muutama päivä sitten. Minusta on kehittynyt oikein kunnon luonnonlapsihippi, koska hiusten harjailukin on jäänyt aika vähäiselle, vaikka vasta ostin paremman hiusharjankin. Peikkolookki on mukavan kodikas. :)
Näyttäähän silmät toki valjummilta kuin ylemmässä kuvassa, mutta en minä niin hirveästi muuttunut kuitenkaan. Samalta tytöltä se näyttää. Ennen luulin näyttäväni totaalisen kamalalta ilman meikkiä, niinkuin moni muukin runsaammin meikkaava nainen tuntuu luulevan. Sekin on tietynlaista kehonkuvan vääristymistä. Peilistä näkee jotain, mitä siellä ei oikeasti näy.
En nyt tarkoita, että olisin mielestäni jokin kedon kaunein kukkanen, mutta ei minun tarvitsekaan olla. Tällä hetkellä olen täysin sinut itseni ja ulkonäköni kanssa. Nautin luonnollisuudesta ja sen aiheuttamasta ekologisuudesta. On ihanaa olla luonnonlapsi. Kirmata paljain varpain tukka takussa auringossa. :)

Ostolakon yhteenveto

Ostolakko. Ei mikään ihan helppo nakki ensikertalaiselle. Ihmiselle, joka on kyllä tottunut tyytymään suhteellisen vähään - pakon edessä. Ihmiselle, joka ei ole koskaan osannut hallita ostamistaan, jos vaan rahaa on ollut käytössä.
Eli ihan ensin sanon, että uhups! Jo senkin takia, että tämän yhteenvedon teossa kului näin kauan, mutta pääasiassa sen takia, että ostolakko ei todellakaan ollut ostamisesta vapaa ajanjakso.
Itseasiassa päinvastoin!
Lakkoni ajoittui 15.4.-15.5. väliselle ajalle ja ostin useampia ja kalliimpia juttuja kuin yleensä kuukauden aikana, mutta jätin myös paljon ostamatta, mitä olisin halunnut ostaa.
Kaikki ostamani asiat ovat sellaisia, että tulisin toimeen kyllä ilmankin, eli mitään ihan välttämätöntä ei joukosta löydy, mutta... No, en nyt edes keksi mitään puolustusta, koska sellaista ei ole. Ostin kun halusin ja ilmeisesti "lakon" tuoma tunne siitä, että täytyy rajoittaa shoppailua antoi vain lisäpuhtia haluamiselle.

Uudet hiukset kampaajalla
Ulkorullat laakereineen luistimiin

Hooppi (vannetanssi-vanne)
Lunette

Vaatteita

Vasemman puoleinen pino ilmaisia ystävältä. Eivät siis horjuttaneet ostolakkoani, mutta horjuttivat tavaran vähentämistä.
Keskimmäinen pino ovat ihan suoraan käyttöön ja oikean puoleinen pino on tuunattavaksi.

Vaatteista vain yksi on ostettu uutena, joka on tämä ihana paitatunika, joka on tutun kollegani, käsialaa.
Kierrätystehtaalla meillä oli yhteisosasto, enkä vain voinut vastustaa tätä siinä rekissä roikkumassa.
Itsehän olen kokoa S, mutta tämä paita on kokoa L. Kokoa S kokeilin myös ja se olisi sopinut hyvin paidaksi, mutta halusin saada tälläisen rennomman version.
Merkiltään paitatunika on Re-Do.
Päivi valmistaa ihania tuotteita kierrätysmateriaaleista, kuten miesten kauluspaidoista, rikkinäisistä vetoketjuista ja juomatölkkien avausnipsuista.
TÄSTÄ pääset Re-Do:n sivuille.

Meikkeihinkin hieman sorruin, joka harmitti minua jo heti 10 minuutin kuluttua ostamisesta ja vielä enemmän kotona.
Tuli ostettua tämä luomiväripaletti, josta tuo yksi nappi ehti jo hajota kotimatkalla. Ostin myös eyelinerin, joka ei päässyt kuvaan, koska ehdin sen jo lahjoittaa ystävälleni eteenpäin. Se oli vedenkestävä ja huomasin, ettei se lähtenyt kovin mutkattomasti irti naamastani, joten laitoin eteenpäin sellaiselle, joka käyttää ehkä hieman tujumpia meikinpoistoaineita kuin minä.

YHTEENVETO OSTOLAKOSTA: 
Uudet hiukset kampaajalla 120,00
Ulkorullat laakereineen luistimiin 90,00
Hooppi (vannetanssi-vanne) 58,00
Lunette 34,00
Kaksi pinoa vaatteita n. 70,00
Meikit n. 10,00
Leffaliput 26,00
Burlesque workshop ennakkomaksu 40,00
Tankotanssitunti 11,00

YHTEENSÄ: 459,00 !!!        :O           !!!

Onneksi en siis ostanut hetken mielijohteesta kaikkea mitä olisin halunnut ostaa! Ostettavaahan olisi maailma pullollaan, mutta nyt aion kyllä tosissaan keskittyä seuraamaan mitä ostan ja pysähtyä miettimään jokaisen haluamiseni kohdalla, että haluanko, saatika tarvitsenko sitä ihan oikeasti.

Hiukseni olisin värjäyttänyt kyllä jokatapauksessa heti lakon päätyttyä, mutta tein sen mieluummin ennen Kierrätystehdas tapahtumaa, etten näyttänyt siellä enää sirkuksen lattialla pyörineeltä hattaralta. :)
Muutenhan ilahduttavan suuri osa ostoksistani ovat toiminnallisia, eli eivät tuota tavaravuoria kotiin (paitsi hooppi ja 8kpl ulkorullia) ja löytyy sieltä yksi sellainenkin tavara, joka lisää ekologisuuttani ja vähentää roskaa tulevaisuudessa, eli Lunette.
Meikit ovat tässä listassa ainoa asia, joiden ostamista todella kadun. Vaatteitakaan en olisi tarvinut lisää, mutta olen niin kurkkuani myöten täynnä entistä suojakuortani, mustaa väriä, että haluan uudistaa vaatevarastoani urakalla. Vastaavasti vaatevarasto on vähentynyt toiseen suuntaan rutkasti. Vielä kun saisi kuvattua kaiken ja laiteltua kirpparille niin hyvä tulisi.

No mitä sitten olisin halunnut vielä ostaa näiden lisäksi?

Nettikirppiksillä tuli vastaan:
- Sweeney Todd dvd 4,00
- 2 mekkoa, hinta olisi ollut yhteensä 10,00
- 3 kpl Charlaine Harrisin kirjoja, 10,-/kpl +pk, kunnes tarkistin paljonko maksavat uutena nettikapassa ja samalla hinnalla saa -> ei siis kiirettä ostaa nyt "halvalla"
- Pupuhuppari 26,00
- Jäätelökone 38,00
- Raitalegginssit 12,00
- Hiustenpidennys 39,00

Seppälästä:
Toppi, korvikset ja vyö, hinta olisi yhteensä ollut 15,00

YHTEENSÄ: 174,00

Siis 174,00 euroa olisin halunnut tuhlata vielä lisää. Nämä onnistuin jättää  hankkimatta ja onneksi niin! Ainoa mitä näistä haluan edelleen on jäätelökone, jonka tässä kyllä lakon jälkeen jo ostinkin.
Hiustenpidennys taas on näistä se, joka olisi jo myynnissä eteenpäin, koska olen nyt innostunut luomuilemaan. Siitä kehityssuunnasta olen todella onnellinen kohdallani, koska ennen en ollut tyytyväinen ulkonäkööni ja aina piti olla jollain keinoilla ehostamassa ja parantamassa omia puutteitaan, joita ehkä muut eivät edes nähneet samoin kuin minä. Olen siis oppinut hyväksymään itseni ja kuulkaas, rakastan itseäni tällaisena. :)

Mutta ei järkytys vielä tähän loppunut. :D
Vielä on listassa asioita, joita olisin halunnut ostaa, mutta joiden hintaa en ottanut edes selville. Niitä ovat Gymstick ja kampausklipsit.

Kiitollisuutta ja kiireettömyyttä

Olenpa taas viettänyt blogihiljaisuutta ja itseasiassa oikeastaan aivan vahingossa. Olisi tietenkin yhteiskunnan normien ja ihanteiden mukaista sanoa, että olen ollut kiireinen, enkä siksi ole ehtinyt kirjoitella. Mutta en aio valehdella ja sitäpaitsi en muutenkaan noudata tai edes arvosta yleisiä "hyvän" käsitteitä.

Se mitä mieltä asioista valtaosa ihmisistä tuntuu olevan, on järjestelmällisen aivopesun tulosta ja siitä aivopesusta yritän juuri itse pestä itseni puhtaaksi. Vaikeampaa se on kuin olin uskonutkaan, mutta pikkuhiljaa tässä puhdistutaan oivalluksien ja oman oikean ymmärtämisen kautta.

On kyllä hurjaa huomata kuinka aivopesty sitä itsekin on ollut, vaikka olen aina luullut ajattelevani omilla aivoillani. Ja näitä järkytyksen hetkiä tulee varmasti olemaan matkallani vielä vaikka kuinka paljon, mutta ne tulevat esiin pikku hiljaa matkani edetessä. Yksi esimerkki yleisestä aivopesusta on juuri fluori, josta kirjoittelin jo aikaisemmin. Tästä pääset siihen postaukseen.

Jokimaisema riippumatosta katsottuna - Café Kailas, Heinola

Tekemistähän toki olisi aina enemmän kuin ikinä ehtii tehdä, mutta eihän se tekeminen tekemällä lopu, joten miksi hötkyillä. Se mihin kiinnittää huomiotaan ja keskittyy, lisääntyy elämässä. Jos keskittyy kiireen tuntuun, saa aina juostakin pää kolmantena jalkana. Ja vastaavasti jos keskittyy hitaampaan elämän tempoon, saa myös nauttia hitaammasta vauhdista. Ja saa nauttia etenkin kiireettömyyden tunnusta.
Tässäkin pätee vetovoiman laki.

Kiirehän on nykyään hyve. Jos ihminen ei ole kiireinen, hän on laiska. Tai vähintäänkin saamaton. Se ei pidä paikkaansa, vaikka toki poikkeuksiakin on. Täytyy muistaa, että 'olla laiska' ja 'olla jouten' ovat kaksi aivan eri asiaa. Kiire saa ihmiset tuntemaan itsensä tärkeäksi, mutta kuinka tärkeä on silloin, kun on koko ajan stressaantunut, pahalla päällä ja väsynyt? Onko todella muiden silmissä "kunnolliselta" näyttäminen sen arvoista?

Nyt tietysti monikin ajattelee, että ajatuksena kiireettömyys on hieno, mutta ei toimi käytännössä. Tosiasiassahan sekin on vain asennekysymys. Kyse on valinnoista ja kiireettömyyttäkin voi opetella. Lähes kaikille nykyihmisillehän se on nimenomaan opeteltava asia, joka ei enää tule luonnostaan.
Huolivapaa elämä on varmasti jokaisen ihmisen haave tai jopa tavoite, mutta harva loppujen lopuksi tekee työtä sen eteen, että opettelee kiireettömyyttä ja huolettomuutta. On helpompi kietoutua kiireen viittaan ja tuntea itsensä siten kunnolliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Itse kehottaisin unohtamaan yhteiskunnan, koska Sinä olet itsellesi tärkein, ei se mitä ne muut sinusta ajattelevat.
Itse liitän tähän asiaan myös tuon tavaroiden karsimisen, mutta ehkä palaan näiden asioiden keskinäiseen yhteyteen myöhemmin. Liittynee kuitenkin sekin aivopesuun ja elämän yksinkertaistamiseen.

Café Kailas, Heinola

Mutta minulla ei todellakaan ole ollut kiire. Olen viettänyt hiljaisuutta blogin puolella, koska olen nauttinut kesästä ja ihmisistä. Siitä, että minulla vihdoin elämässäni on oikeaakin elämää, eikä vain voivottelua sen olemattomuudesta. Siihenkään ei ole voinut vaikuttaa kukaan tai mikään muu kuin minä itse. Ja kas kun asiat muuttuvat kun niiden antaa muuttua.
Olen tavannut kuluneen viikon aikana uusia ja vanhoja ystäviä ja kavereita. Olen tavannut 20 vuotta (ohhoh!) tuntemani luokkakaverin, jonka kanssa olin vuosikaudet pitämättä yhteyttä, mutta jonka kanssa ollaan nyt nähty silloin tällöin. Olen tavannut liudan kavereita, ystäviä ja tuttuja syntymäpäiväkekkereilläni. Olen tavannut kaverin, jota en ole nähnyt useampaan vuoteen kuin pari kertaa ohimennen. Ja olen tavannut uusinta tuttavuuttani, joka on jo hyvin lyhyessä ajassa tuonut elämääni niin paljon, etten voi käsittääkään. Muuta en voi tuntea kuin suunnatonta kiitollisuutta häntä kohtaan, sekä ylipäätään sitä kohtaan, että hän on ilmestynyt elämääni! Hän on juuri sitä, mitä olen elämääni kaivannut jo pitemmän aikaa. Vetovoiman laki. Jälleen.
Hän on ihminen, jonka kanssa on sata prosenttisen helppo olla.
Ihminen, joka on todella samoilla linjoilla oikeastaan kaikista asioista kanssani.
(Siis sen perusteella, mitä tähän mennessä olemme ehtineet asioista keskustella.)
Ihminen, jonka kanssa voi ylipäätään todella keskustella. Kaikesta.
Minulla ei ole ollut oikein sellaista ystävää, jonka kanssa voisin jakaa kiinnostuksen kohteitani edes keskustelun, saatika toteutuksen suhteen, mutta nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että olen sellaisen ihmisen löytänyt. ♥

Kesä ♥

Minulla on upea upea elämä ja aion nauttia sen jokaisesta hetkestä täysin siemauksin kun nyt olen oppinut todella nauttimaan. Enkä kiirehdi. Mihinkä minulla olisi kiire!? Yritän pysyä tässä hetkessä ja kaikessa rauhassa. Opeteltavaa riittää, mutta siinä sen suola onkin. Koskaan en ole kuitenkaan täysin valmis, joten miksi kiirehtiä. :)

Pulset alle ja menoksi

 No niin, olihan se sitten monen kympin sijoitusta päästävä testaamaankin, eli vaihdoin eilen luistimiin vasta ostamani ulkorullat (Pulset, siitä otsikko) alle ja lähdin pihailemaan.
Olen viimeksi luistellut ulkona muistaakseni vuonna 1997, eli siitä on hetki... Ja sekin tapahtui perus inline luistimilla, joissa siis kaikki renkaat ovat peräkanaa.
Ei ollut helppoa ei!
Muutenkaan en ole tuon ysärin jälkeen luistellut kuin kolme kertaa. Yksi oli se openskate tilaisuus, jossa pääsin näitä quad luistimia kokeilemaan ja kaksi muuta kertaa ovat olleet meidän roller derby treenit. Eilinen oli siis vasta neljäs kerta luistimilla huisin moneen vuoteen ja täytyy sanoa, että itku meinasi tulla.

 Helppohan se on poseta paikallaan, mutta eteneminen ei ollut lainkaan niin helppoa. :D Treenimme kun ovat mukavan tasaisella ja sileällä sisälattialla, oli tämä asfaltin muhkuraisuus aivan hel*etillistä.
Ja ne kivet! Vaikka nämä ovat pehmeät rullat ja luistavat periaatteessa mukavasti myös hieman hiekkaisella asfaltilla, oli jokainen hiekoitussoran kokoluokkaa oleva irtokivi koitua kohtalokseni. Tökki siis aivan julmetusti ja minua pelotti. :D Kertaakaan en kuitenkaan kaatunut, mutta en kovin kovaakaan uskaltanut mennä. Puolisen tuntia minä peräti viihdyin luistimilla, mutta mieluummin menin kotiin vetämään lakuja naamaan ja odottelemaan tämän päiväisiä sisätreenejä. :)
Sellainen oli tämän tytön elämän ensimmäinen ulkoluistelu quadit jalassa.

Janey May info

No kyllähän taas hienon otsikon keksin! :D

Sen idea on kertoa, että olen päivittänyt yläpalkin Kuka Janey May? sivun.
Lisäksi sain viimeinkin tehtyä kirppissivun, josta löytyy nyt kuvineen ja hintoineen myytäviä juttuja. Ei siis enää linkkiä Facebookkiin, jossa eivät kaikki lukijani tosiaan ole. :)

En ole vielä ostolakostani -tai sen epäonnistumisesta- ehtinyt kertoilla, vaikka se päättyi jo 15. päivä. Täytyy ensin olla rehellinen ja katsoa mitä kaikkea sitä tulikaan osteltua lakon aikana. Kun saan inventaarion tehtyä, palaan kyllä asiaan! :)

Muutenkaan en ole paljoa ehtinyt blogin ääreen, kun on ollut niin paljon kaiken näköistä puuhaa. Kasvimaata olen alkanut laittelemaan taas kuntoon ja kyllä siellä hommaa riittääkin!
Tuommoinen otus tuli siellä vastaan. En ole koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista ötökkää! Tietääkö joku mikä se on?

 Kesän tulo on saanut minut jälleen aivan hurmokseen! Tuo vihreys on jotain sanoinkuvaamattoman kaunista ja lämpö... Sitä en osaa kuvailla sitäkään vähää. Minä niin RRRRakastan kesää ja aurinkoa. Kasvot auringonvalossa ja -lämmössä oikein tuntee kuinka energia virtaa sieltä suoraan sisääni. Ihanaa!

 Nurmikko viheriöi, mutta mikäs ihme siellä pilkottaa keskellä pihaa?

Kas tälläinen kaverihan se.

En todella tiedä miten tämä on päätynyt keskelle nurtsiamme. Mutta kiltisti Antti on sen kiertänyt nurmikkoa ajaessaan. :)

Vielä kuva lauantaisesta uroteostani. Elämäni ensimmäinen kaksonen onnistui silloin. Kuva ei ole tosin siitä ensimmäisestä, koska en uskonut siihen pystyväni, niin ei tullut mieleenkään ottaa kameraa esiin. Kuva kuitenkin kertoo, että onnistuin tuossa liikkeessä siis toisenkin kerran, kameramiehen läsnäollessa. JEI! :)

Vanha uusi tukka

Joku on ehkä jo profiilikuvastani huomannutkin, että hiusvärini on viimein kaiken puhumisen jälkeen muuttunut.

Kävin ihan kampaajalla värjäyttämässä nämä värikoodina se noin kolmen sentin juurikasvu. En uskaltanut itse alkaa värjäilemään, koska en tasanvarmasti olisi osannut valita oikean väristä purkkia ja olisin lopulta joutunut kuitenkin menemään kampaajalle korjauttamaan töppäilyjäni.

Väri on siis omani. Ei luomu, vaan värjätty, mutta niin lähellä omaa väriäni kuin kampaaja vain sai. Värjäämisestä on nyt reilu viikko, eikä ainakaan vielä näy juurikasvua. Kampaaja tosin sanoi, ettei juureen edes laittanut väriä. Jokatapauksessa, itse en ainakaan mitään rajaa näe.

Kuten muutamaankin otteeseen kirjoittelin, pelkäsin omaa väriäni kuin ruttoa. Halusin kuitenkin oman värin, koska se on ekologisin, edullisin ja eettisin vaihtoehto. Riski piti siis ottaa. Ja se kannatti! Tämä väri ei ole yhtään niin paha kuin pelkäsin. Itseasiassa rrrakastan tätä! :)

Lopulta leikkaaminen aiheutti suuremman shokin kuin tämä väri. Nämä ovat niiin lyhyet, etten tiedä miten näiden kanssa tulee toimia. Pakko oli kuitenkin leikata, koska latvat olivat niin surkeassa kunnossa kaiken sen blondailun jälkeen. Ja saapahan piilokaljunikin muut hiukset kiinni nopeammin. Nyt ne ovat enää viitisen senttiä muita hiuksia lyhyemmät. :)

Kävellessäni kampaajan ovesta sisään, pelkäsin että tulen ulos 4-kymppisen näköisenä kun hiukset ovat "harmaat". Oli siinä naurussa pitelemistä kun meikittömänä, ruskea- ja suht lyhyttukkaisena keskijakauksineni marssin ulos sieltä. Näytin paremminkin Jenny 10 veeltä kuin 4-kymppiseltä. :D

Asia kyllä korjaantui realistisempaan suuntaan kun sain meikkiä naamaan ja laitettua hiukset ojennukseen itselleni ominaisemmalla tavalla.

Olenhan minä nyt kyllä aika taviksen näköinen, mutta tavallisia ihmisiähän me kaikki täällä ollaan loppujen lopuksi. ;)

Nyt on todella hyvä mieli tästä! ^^ Toivon todella, ettei väri haalistu niin paljoa, että toista kertaa joutuisin enää värjäilemään. Ajatus on kuitenkin se, että nyt loppui hiuskemikalien kanssa läträäminen toivon mukaan ikuisiksi ajoiksi.

Ostolakkoni kyllä kärsi kampaajalla 120 euroa...
Se on kärsinyt jo monen monta kolausta. Hups!
15. päivä tämä "lakkoni" loppuu, joten sitten aiheesta lisää.

Blogiähky?

Olen uudistunut sekä sisäisesti, että ulkoisesti niin paljon viimeisen 6 kuukauden aikana, etten ole pysynyt itsekään mukana.
Jostain syystä, ehkä johtuen omasta muutoksestanikin, olen ahdistunut tästä blogista. Siis tästä blogista, en bloggaamisesta yleisesti ottaen. Haluaisin aloittaa koko touhun puhtaalta pöydältä ja perustaa kokonaan uuden blogin. Estettähän sille ei tietysti ole, mutta mietin vain onko siinä tavallaan mitään järkeä.
Toisaalta voisin myös poistaa täältä blogista kaikki vanhat tekstit, vaihtaa nimen ja osoitteen ja aloittaa sillä tavalla puhtaalta pöydältä, mutta siinä olisi aivan liikaa hommaa. Turhaa sellaista vieläpä.
En edes tiedä, olisiko juttuni muuttumassa mihinkään. Tuskin. On vain sellainen fiilis, että uusi elämä, uusi blogi. Vaikeaa.
Kysynkin siis teiltä, jatkanko tähän vanhaan uudella asenteella, vai seuraisitteko te minua uuteen blogiini?

MUOKS
Kuten jo huomata saattaa, päätin pitäytyä tässä vanhassa blogissani. Värimaailma muuttui, samoin blogin nimi. Vielä on mietinnässä, että tyhjennänkö kaikki ennen 2013 kirjoitetut postaukset. Muuten sillä ei olisi niin väliäkään, mutta haluttaisi saada parempi tolkku noihin tunnisteisiin ja on erittäin työlästä muokkailla nuo kaikki edellisvuoden tunnisteet kuntoon. Katsellaan sitä nyt siis vielä, mutta sen voin kertoa, että täällä pysyn. :)